|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
KOLMASTOISTA RUNO |
IL TREDICESIMO RUNO |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Lemminkäinen chiede
la figlia alla vecchia di Pohjola,
che gli impone, come prima fatica
per meritarla, di raggiungere a
corsa coi pattini l'alce di Hiisi |
|
Siitä lieto Lemminkäinen
sanoi Pohjolan akalle:
«Anna nyt, akka, piikojasi,
tuopa tänne tyttöjäsi,
paras parvesta minulle,
pisin piikajoukostasi!» |
Disse il vispo
Lemminkäinen
alla vecchia di
Pohjola:
«Dammi or, vecchia, la tua figlia,
dammi quella tua fanciulla,
la miglior di quante sono,
la ragazza la più alta!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
10 |
Tuop' on Pohjolan emäntä
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Anna en sulle piikojani
enkä työnnä tyttöjäni, |
La
signora di
Pohjola
gli rispose, così disse:
«Non ti do la mia ragazza
come sposa, la mia figlia, |
|
|
|
|
en parasta, en pahinta,
en pisintä, en lyhintä:
sull' on ennen naitu nainen,
ennen juohettu emäntä». |
non la meglio, non la peggio,
la più alta o la più bassa:
tu ne hai già sposata un'altra,
hai già avuto una massaia». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
20 |
Sanoi lieto Lemminkäinen:
«Kytken Kyllikin kylähän,
kylän kynnysportahille,
veräjille vierahille;
täältä saan paremman naisen.
Tuo nyt tänne tyttäresi, |
Disse il vispo
Lemminkäinen:
«Lego
Kyllikki al villaggio,
alle soglie forestiere,
alle scale del villaggio;
piglio qui moglie migliore.
Prendo questa tua figliuola, |
|
|
|
|
impiparvesta ihanin,
kassapäistä kaunokaisin!» |
la più bella e più leggiadra
delle donne altochiomate!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
30 |
Sanoi Pohjolan emäntä:
«Enpä anna tyttöäni
miehille mitättömille,
urohille joutaville.
Äsken tyttöjä anele,
kuulustele kukkapäitä,
kun sa hiihät Hiien hirven
Hiien peltojen periltä!» |
La
signora di
Pohjola:
«Non
do, no, la mia figliuola,
ad un uomo buono a nulla,
a un guerriero vagabondo.
La ragazza mia domanda,
chiedi allor quel vago fiore,
quando avrai raggiunto l'alce
nei lontani campi d'Hiisi!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
Lemminkäinen si
mette in cammino vantandosi di
raggiungere l'alce, ma presto deve
con dispetto riconoscere di aver
fallito il colpo |
40 |
Siitä lieto Lemminkäinen
kengitteli keihojansa,
jännitteli jousiansa,
vasamoitansa varusti.
Itse tuon sanoiksi virkki:
«Jo oisi keihäs kengitetty,
kaikki valmihit vasamat,
jousi jäntehen varassa,
ei lyly lykittävänä,
kalhu kannan lyötävänä». |
Ed il vispo
Lemminkäinen
ferrò tosto la sua lancia,
tese l'arco, preparàti
i suoi dardi e le sue frecce.
Disse poi queste parole:
«È
ferrata già la lancia,
assettate son le frecce
a piegarsi è pronto l'arco:
non ancora nei pattini
infilati sono i piedi». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Siinä lieto Lemminkäinen
arvelee, ajattelevi,
mistäpä sivakat saisi,
kusta suksia sukusen. |
Ed il vispo
Lemminkäinen
ecco pensa, ecco riflette
dove prendere i pattini,
di che cosa debba farli. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
50 |
Kävi Kaupin kartanohon,
päätyi Lyylikin pajahan:
«Oi on viisas vuojelainen,
kaunis Kauppi lappalainen!
Tee mulle sukeat sukset,
kalhut kaunoiset kaverra, |
Va di
Kauppi alla dimora,
di
Lyylikki alla fucina:
«O
tu savio
Vuojalainen,
Kauppi,
caro mio lappone!
Fammi due scarpe da neve,
scarpe belle, ben scavate, |
|
|
|
|
joilla hiihän Hiien hirven
Hiien peltojen periltä!» |
con le quali l'alce d'Hiisi
nei remoti campi io giunga!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Lyylikki sanan sanovi,
Kauppi kielin kerkiävi:
«Suotta lähet, Lemminkäinen,
Hiien hirveä ajohon:
saat palan lahoa puuta,
senki suurella surulla». |
Così
Lyylikki gli disse,
pronto
Kauppi gli rispose:
«Tenti
invano di arrivare
alla corsa l'alce
d'Hiisi:
piglierai qualche alberaccio
ed ancora a gran fatica». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
60 |
Mitä huoli Lemminkäinen!
Itse tuon sanoiksi virkki: |
Non sai turba
Lemminkäinen,
dice allor queste parole: |
|
|
|
|
«Tee lyly lykittäväksi,
kalhu kalpoeltavaksi!
Lähen hirven hiihäntähän
Hiien peltojen periltä». |
«Fammi tosto i due pattini
che li possa adoperare!
D'Hiisi l'alce giunger voglio
nel remoto campo
d'Hiisi». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Lyylikki, lylyjen seppä,
Kauppi, kalhujen tekijä,
sykysyn lylyä laati, |
E
Lyylikki di pattini
fabbro e artefice valente,
il sinistro fe' d'autunno |
|
|
|
70 |
talven kalhua kaverti,
päivän vuoli sauvan vartta,
toisen sompoa sovitti. |
e scavò d'inverno il destro,
in un giorno, un altro giorno
fe' 'l bastone ed il cerchietto. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Sai lyly lykittäväksi,
kalhu kannan lyötäväksi,
sauvan varret valmihiksi,
sompaset sovitetuksi.
Saukon maksoi sauvan varsi,
sompa ruskean reposen. |
Il pattin sinistro pronto
ed il destro da calzare,
pronto pure era il bastone
e fissati i due cerchietti.
Una lontra val la mazza,
una volpe bruna il cerchio. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
80 |
Voiti voilla suksiansa,
talmasi poron talilla;
itse tuossa arvelevi,
sanovi sanalla tuolla: |
I pattin spalmò di grasso,
unse col sego di renna
rifletté per un momento,
disse poi queste parole: |
|
|
|
|
«Liekö tässä nuorisossa,
kansassa kasuavassa
tuon lylyni lykkijäistä,
kalhun kannan potkijaista?» |
«Ci sarà forse qualcuno
nella stirpe che su cresce
che calzare osi il sinistro
ed il destro mio pattino?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
90 |
Sanoi lieto Lemminkäinen,
virkki veitikkä verevä:
«Kyll' on tässä nuorisossa,
kansassa kasuavassa
tuon lylysi lykkijäistä,
kalhun kannan potkijaista». |
E l'ardito spensierato,
Lemminkäinen così disse:
«Certamente c'è qualcuno
nella stirpe che su cresce,
che calzare osa il sinistro
ed il destro tuo pattino». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
100 |
Viinen selkähän sitaisi,
olallensa uuen jousen,
sauvan survaisi kätehen;
läksi lylyn lykkimähän,
kalhun kannan potkimahan.
Itse tuon sanoiksi virkki:
«Eip' on ilmalla Jumalan,
tämän taivon kannen alla
löytyne sitä metsässä
jalan neljän juoksevata, |
S'addossò la sua faretra,
prese l'arco sulle spalle,
nella man strinse il bastone,
scivolò con il sinistro
e pigiò col pattin destro.
Disse poi queste parole:
«Non
c'è nel mondo di Dio
sotto la volta del cielo,
non si trova in questo bosco
chi con quattro piedi corra, |
|
|
|
|
kut' ei näillä yllätetä,
kaunihisti kannateta
kalhuilla Kalevan poian,
liukoimilla Lemminkäisen». |
che raggiunger non si possa,
bellamente oltrepassare
coi pattin di
Lemminkäinen
del figliuolo di
Kaleva». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
110 |
Päätyi hiiet kuulemassa,
juuttahat tähyämässä.
Hiiet hirveä rakenti,
juuttahat poroa laati:
pään panevi pökkelöstä,
sarvet raian haarukasta, |
Si trovò
Hiisi ad udire,
Juutas pure ad ascoltare;
Hiisi un alce tosto fece
ed
Juutas una renna:
con un ceppo fe' la testa,
corna, di rami di salcio, |
|
|
|
|
jalat rannan raippasista,
sääret suolta seipähistä,
selän aian aiaksesta,
suonet kuivista kuloista,
silmät lammin pulpukoista,
korvat lammin lumpehista,
ketun kuusen koskuesta,
muun lihan lahosta puusta. |
piedi, giunchi della spiaggia,
gambe, pali del pantano,
spalle, gli assi del recinto
e per vene strame secco;
occhi fe' di loti gialli
e di azzurri fe' gli orecchi;
pelle, di scorza d'abete
e per carne, legno marcio. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
120 |
Hiisi neuvoi hirveänsä,
porollensa suin puheli: |
Ammoniva
Hiisi l'alce,
così disse alla sua renna: |
|
|
|
|
«Nyt sie juokse, hiitten hirvi,
jalkoa, jalo tevana,
poron poikimasijoille,
Lapin lasten tanterille!
Hiihätä hikehen miestä,
Lemminkäistä liiatenki!» |
«Ora
salta, alce di
Hiisi,
corri, nobile animale,
al giaciglio della renna,
alle terre di Lapponia!
Sì che sudi l'uom che corre,
soprattutto
Lemminkäinen!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
130 |
Siitä juoksi hiitten hirvi,
poropeura poimetteli
Pohjan aittojen alatse,
Lapin lasten tanteritse: |
Corse allora l'alce d'Hiisi,
si affrettò la nobil renna,
di
Pohja per ripostigli,
per le terre di Lapponia: |
|
|
|
|
potkaisi koasta korvon,
kaatoi kattilat tulelta,
lihat tuhkahan tuherti,
liemet lietehen levitti. |
in cucina urtò la brocca,
giù la pentola dal fuoco,
nella cenere la carne
rovesciò, versò la zuppa. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
140 |
Nousi melkoinen meteli
Lapin lasten tanterilla:
Lapin koirat haukkumahan,
Lapin lapset itkemähän,
Lapin naiset nauramahan,
muu väki murajamahan! |
Si levò grande tumulto
fra la gente di Lapponia:
ecco i cani ad abbaiare,
ecco a piangere i bambini,
ecco a ridere le donne,
altra gente a brontolare! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Itse lieto Lemminkäinen
ain' oli hirven hiihännässä.
Hiihti soita, hiihti maita,
hiihti aukkoja ahoja:
tuli suihki suksiloista,
savu sauvojen nenistä;
eikä nähnyt hirveänsä,
eip' on nähnyt eikä kuullut. |
Lemminkäinen spensierato
inseguiva sempre l'alce
per paludi, per i campi,
per foreste dissodate:
fuoco usciva dai pattini,
fumo usciva dal bastone;
non ancor vedeva l'alce,
no 'l vedeva, non l'udiva. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
150 |
Liukui linnat, liukui lannat,
liukui maat meren-takaiset; |
Va
per monti, va per valli,
va per terre dietro al mare, |
|
|
|
160 |
hiihti kaikki Hiien korvet,
kaikki Kalman kankahatki,
hiihti Surman suun e'etse,
Kalman kartanon perätse.
Surma jo suutansa avavi,
Kalma päätä kallistavi
ottoaksensa urosta,
nielläksensä Lemminkäistä:
ei tarkoin tavannutkana,
ennättänyt ensinkänä. |
va per ogni bosco
d'Hiisi
e di
Kalma in ogni landa,
alla
Morte passa innanzi,
e di
Kalma oltre la sede;
già la
Morte apre la bocca,
Kalma già piega la testa
per ghermire quell'eroe,
inghiottire
Lemminkäinen:
non arrivano a afferrarlo,
a raggiungerlo neppure. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Viel' oli liuska liukumatta,
korven kolkka koskematta
Pohjan pitkässä perässä,
Lapin maassa laukeassa.
Läksi senki liukumahan,
korven kolkan koskemahan. |
Da percorrer gli restava
un sol tratto, un cantuccino
su di
Pohja nel confine,
su nel lago di Lapponia:
corse allor per traversarlo,
per tentar quel cantuccino. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
170 |
Niin perille päästessänsä
kuuli melkoisen metelin
Pohjan pitkästä perästä,
Lapin lasten tanterilta: |
Quando in cima egli fu giunto,
ecco udì grande tumulto
su di
Pohja nel confine,
fra la gente di Lapponia: |
|
|
|
|
kuuli koirat haukkuvaksi,
Lapin lapset itkeväksi,
Lapin naiset nauravaksi,
muun Lapin murajavaksi. |
udì i cani ad abbaiare,
udì piangere i bambini,
udì ridere le donne,
udì gli altri brontolare. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Siitä lieto Lemminkäinen
heti tuonne hiihtämähän
koiran haukuntasijoille,
Lapin lasten tanterille. |
Lemminkäinen spensierato
scivolò tosto a quel luogo
verso l'abbaiar de' cani,
fra la gente di Lapponia. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
180 |
Sanoi sinne saatuansa,
tutkaeli tultuansa: |
Colà giunto così disse,
domandò, colà venuto: |
|
|
|
|
«Mitä täällä naiset nauroi,
naiset nauroi, lapset itki,
väki vanha vaikeroitsi,
kuta haukkui hallikoirat?» |
«Perché qui ridon le donne,
ridon donne, piangon bimbi,
ed i vecchi fan lamenti,
ed abbaiano i barboni?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
190 |
«Sitä täällä naiset nauroi,
naiset nauroi, lapset itki,
väki vanha vaikerteli,
sitä haukkui hallikoirat:
juoksi tästä hiitten hirvi,
silosorkka sorkutteli; |
«Perciò ridono le donne,
ridon donne, piangon bimbi,
ed i vecchi fan lamenti,
ed abbaiano i barboni:
ché di qui passò veloce
d'Hiisi l'alce dai pie' lisci; |
|
|
|
|
potkaisi koasta korvon,
kaatoi kattilat tulelta,
selin keitot keikahutti,
vellit lietehen levitti». |
in cucina urtò la brocca,
giù la pentola dal fuoco
rovesciò con le vivande
ed il brodo sulla brace». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
200 |
Siitä veitikkä verevä,
tuo on lieto Lemminkäinen,
lykkäsi lylyn lumelle,
kuni kyyn kulon-alaisen,
solahutti suopetäjän,
kuni käärmehen elävän; |
Poi l'ardito e spensierato
Lemminkäinen nella neve
penetrò col pie' sinistro,
come vipera nel fieno;
scivolò, sparve tra' pini
qual vivace serpentello; |
|
|
|
|
itse virkki vierressänsä,
sanoi sauvakätteheltä:
«Mi lienee Lapissa miestä, |
scivolando così disse,
col bastone nella mani:
«Chi c'è d'uomini in Lapponia |
|
|
|
210 |
kaikki hirven kannantahan;
mi lienee Lapissa naista,
kaikki kattilan pesohon;
mi lienee Lapissa lasta,
kaikki lastun poimintahan;
mi Lapilla kattiloa,
kaikki hirven keitäntähän!» |
vengan tutti a portar l'alce;
chi di donne c'è in Lapponia
tutte lavin le marmitte;
quanti sono qui bambini
vengan trucioli a raccôrre;
di Lapponia le marmitte
tutte cuociano quell'alce!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kiinnistihe, jännistihe,
potkaisihe, ponnistihe.
Ensi kerran potkaisihe
silmän siintämättömähän,
kerran toisen kuopaisihe
korvan kuulemattomahan,
kolmannen kohenteleikse
lautasille hiitten hirven. |
Si slanciò con tutta forza,
spinse il piede, scivolando.
Una volta spinse e quasi
agli sguardi era sparito;
spinse la seconda volta,
né l'orecchio più l'udiva;
alla terza, sulla schiena
ei balzò dell'alce d'Hiisi. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
220 |
Otti vaajan vaahterisen,
raksin koivuisen rapasi, |
Prese d'acero un piuolo,
fece un laccio di betulla |
|
|
|
|
jolla kytki hiitten hirven
tarhan tammisen sisähän:
«Siinä seiso, hiitten hirvi,
poropeura, poimettele!» |
per legare l'alce d'Hiisi
nel recinto delle querci:
«Alce
d'Hiisi, sta' qui fermo,
qui saltella, nobil renna!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
230 |
Selkeä silittelevi,
taljoa taputtelevi:
«Oisi tuossa ollakseni,
sopisipa maatakseni
nuoren neitosen keralla,
kanssa kasvavan kanasen!» |
E la schiena gli toccava,
la pelliccia accarezzava:
«Stare
adesso ben vorrei,
di dormire ben godrei
con la giovine donzella,
la crescente colombella!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Siitä kiihtyi Hiien hirvi,
poropeura potkimahan,
itse virkki, noin sanovi:
«Lempo saakohon sinulle
nuorin nei'in maataksesi,
tyttärin elelläksesi!» |
Si sdegnò l'alce di
Hiisi,
a calciar prese la renna,
disse poi queste parole:
«Che
ti pigli
Lempo, quando
vuoi dormir con la donzella,
star con la ragazzetta!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
240 |
Ponnistihe, jännistihe:
raksin koivuisen revitti,
rikkoi vaajan vaahterisen,
tarhan tammisen hajotti. |
E tirò con tutta forza,
strappò il laccio di betulla,
spezzò d'acero il piuolo,
buttò giù di querci il chiuso. |
|
|
|
|
Siitä sai samoamahan,
läksi hirvi hippomahan,
vasten soita, vasten maita,
vasten varvikkomäkeä
silmän siintämättömihin,
korvan kuulemattomihin. |
E poi corse via veloce,
corse via, troppo leggera,
traversò paludi e campi
e colline tutte macchie,
né più l'occhio la seguiva,
né l'orecchio più l'udiva. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
250 |
Siinä veitikkä verevä
jopa suuttui jotta syäntyi,
kovin suuttui ja vihastui.
Hiihti hirveä jälestä; |
Ed allor l'ardito e forte
si sdegnò, pieno di rabbia,
divampò di forte sdegno,
e seguì l'orme dell'alce; |
|
|
|
|
niin kun kerran potkaisevi,
lysmätti lyly lävestä, |
ma il pattino di sinistra
si spezzò sotto del foro, |
|
|
|
|
sortui suksi pälkähästä,
kalhu taittui kannan tiestä, |
si spezzò, gli uscì dal piede;
si piegò nel fondo il destro, |
|
|
|
|
keihäs kenkimäsijoilta,
sauva somman suoverosta.
Itse juoksi Hiien hirvi,
jottei päätänä näkynnä. |
si spuntò lo spiede, e fuori
dal bastone uscì la ghiera;
l'alce d'Hiisi via correva
sì che più non si vedeva. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
260 |
Siinä lieto Lemminkäinen
alla päin, pahoilla mielin |
Ed il vispo
Lemminkäinen,
chinò il capo, tristemente |
|
|
|
270 |
kalujansa katselevi.
Itse tuon sanoiksi virkki:
«Elköhön sinä ikänä
menkö toinen miehiämme
uhalla metsän ajohon,
Hiien hirven hiihäntähän,
kuin menin minä, poloinen!
Hävitin hyvät sivakat,
sauvan kaunihin kaotin,
kiihke'immän keihojani!» |
alla roba sua guardava.
In tal modo poi parlava:
«Mai più vada, in nessun tempo,
un altr'uomo più si arrischi
a rincorrer coi pattini
l'alce
d'Hiisi dentro al bosco,
com'io feci, meschinello,
che ho perduto i bei pattini,
che ho spezzato il buon bastone,
che ho spuntato anche lo spiede!» |
|
|
|
|
|
|
|
