|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
NELJÄSTOISTA RUNO |
IL QUATTORDICESIMO RUNO |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Valendosi bellamente
dei consueti scongiuri e preghiere
del cacciatore, Lemminkäinen
finisce coll' impadronirsi dell'
alce, che porta a Pohjola |
10 |
Siitä lieto Lemminkäinen
arveli, ajattelihe,
kulle syylle sylveäisi,
kulle laskisi laulle:
heittäisikö Hiien hirvet,
itse kulkisi kotihin,
vai vielä yritteleisi,
hiihteleisi hiljallehen
mieliksi metsän emännän,
salon impien iloksi. |
Ed il vispo
Lemminkäinen
a pensare allor si mise
qual via fosse da pigliare,
verso dove pattinare:
l'alce d'Hiisi se lasciasse
ed a casa ritornasse,
o tentar dovesse ancora,
avanzarsi piano piano,
che gioisse la signora
e la vergine del bosco. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
20 |
Sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
«Oi Ukko, ylijumala
tahi taatto taivahinen!
Tee nyt mulle suorat sukset,
kepeäiset kalhuttimet,
joilla hiihteä hivitän
poikki soien, poikki maien,
hiihän kohti Hiien maita,
poikki Pohjan kankahista |
Disse allor queste parole,
pronunziò questa preghiera:
«Ukko!
Ukko, dio supremo,
padre che nel cielo stai!
Fammi buoni ora i pattini,
falli rapidi e veloci,
ch'io ben possa scivolare
attraverso laghi e terre
verso d'Hiisi le contrade
e di
Pohja gli scopeti, |
|
|
|
|
Hiien hirven käytäville,
poropeuran polkemille! |
alle vie dell'alce d'Hiisi,
ai sentieri della renna! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
30 |
«Lähen nyt miehistä metsälle,
urohista ulkotöille
Tapiolan tietä myöten,
Tapion talojen kautta.
Terve, vuoret, terve, vaarat,
terve, kuusikot kumeat,
terve, haavikot haleat,
terve, tervehyttäjänne! |
«Dalla gente, dai guerrieri,
vo alla selva, a opra lontana
per la strada di
Tapiola
e di
Tapio per le case.
Addio monti, rupi addio,
addio abeti risuonanti,
pioppi chiari, vi saluto,
salve a chi vi dice addio! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Miesty, metsä, kostu, korpi,
taivu, ainoinen Tapio!
Saata miestä saarekselle,
sille kummulle kuleta,
jost' on saalis saatavana,
erän toimi tuotavana! |
«Siate umani, umidi boschi,
sii benigno, dolce
Tapio!
Fa' che l'uom raggiunga il bosco,
la foresta paludosa
dove prenderà la preda,
troverà la selvaggina! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
40 |
«Nyyrikki, Tapion poika,
mies puhas, punakypärä!
Veistä pilkut pitkin maita,
rastit vaaroihin rakenna, |
«Nyyrikki, figlio di
Tapio,
puro dal berretto rosso!
Per la strada incidi tacche,
fa' dei segni sulle rupi, |
|
|
|
|
jotta tunnen, tuhma, käyä,
äkkiouto, tien osoan
etsiessäni ereä,
antia anellessani! |
sì ch'io stolto la via trovi,
io straniero non mi perda
mentre in cerca vo di preda
e sospiro il don del bosco! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Mielikki, metsän emäntä,
puhas muori, muoto kaunis!
Pane kulta kulkemahan, |
«Mielikki boscaiuola,
madre delle belle forme!
Fa' che l'oro corra innanzi, |
 |
|
|
50 |
hopea vaeltamahan
miehen etsivän etehen,
anelijan askelille! |
che l'argento venga incontro
a quest'uomo che lo cerca
implorando su' suoi passi! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Ota kultaiset avaimet
renkahalta reieltäsi,
aukaise Tapion aitta,
metsän linna liikahuta
minun pyytöpäivinäni,
eränetso-aikoinani! |
«Prendi le tue chiavi d'oro
dall'anello sulla coscia,
la dispensa apri di
Tapio,
il castello della selva,
mentre a caccia passo i giorni,
a cercar la selvaggina! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
60 |
«Kunp' on et kehanne itse,
niin on pistä piikojasi,
pane palkkalaisiasi,
käske käskyn kuulijoita! |
«Se badar non puoi tu stessa,
manda allor le tue ragazze
a badare, le tue ancelle,
ubbidienti al tuo comando! |
|
|
|
|
Et emäntä lienekänä,
jos et piikoa pitäne,
sata piikoa pitäne,
tuhat käskyn kuulijata,
karjan kaiken kaitsijata,
viitsijätä viljan kaiken. |
Non saresti una massaia
se ragazze non avessi,
non ne avessi cento e mille
obbedienti al tuo comando,
per badare a tutto il gregge,
custodir tutte le mandre. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
70 |
«Metsän piika pikkarainen,
simasuu Tapion neiti!
Soitellos metinen pilli,
simapilli piiperoita |
Boscaiuola piccolina
dalla bocca inzuccherata!
Suona il piffero melato,
suona il dolce zufoletto |
|
|
|
|
korvallen ehon emännän,
mieluisan metsän emännän,
jotta kuulisi välehen,
nousisi makoamasta,
kun ei kuule kumminkana,
ei hava'a harvoinkana,
vaikka ainoisin anelen,
kielen kullan kuikuttelen!» |
nell'orecchio alla benigna,
delle selve alla signora,
sì che subito lo senta
e si svegli dal dormire;
poiché niente affatto sente
né si sveglia in alcun modo,
benché io preghi, bench'io implori,
bench'io muova l'aurea lingua!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
80 |
Siinä lieto Lemminkäinen
ajan kaiken annitoinna |
E l'allegro
Lemminkäinen
va pur senza la sua preda |
|
|
|
|
hiihti soita, hiihti maita,
hiihti korpia kovia,
Jumalan sysimäkiä,
Hiien hiilikankahia. |
attraverso campi e laghi,
aspre ed umide foreste,
arsi monti del Signore
e di
Hiisi arse brughiere. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
90 |
Hiihti päivän, hiihti toisen.
Jo päivänä kolmantena
meni suurelle mäelle,
nousi suurelle kivelle,
loi silmänsä luotehesen,
poikki soien pohjosehen: |
Scivolò per un, due giorni,
ma venuto il terzo giorno
era giunto ad un gran monte:
si rizzò su una gran pietra,
guardò verso il maestrale,
oltre i laghi a tramontana: |
|
|
|
|
Tapion talot näkyivät,
ukset kulta kuumottivat
poikki suosta, pohjosesta,
alta vaaran, varvikosta. |
vide le case di
Tapio,
risplendevan l'auree porte
dai pantani a tramontana,
dalle macchie sotto il monte. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
100 |
Tuop' on lieto Lemminkäinen
heti luoksi luontelihe,
lähelle lähentelihe,
alle ikkunan Tapion.
Kuuristihe katsomahan
kuuennesta ikkunasta: |
Ed il vispo
Lemminkäinen
s'accostò da quella parte,
s'appressò, si mise sotto,
giù di
Tapio alla finestra.
S'acquattò per osservare:
sotto la sesta finestra: |
|
|
|
|
siellä antajat asuivat
ja viruivat viljan eukot
aivan arkivaattehissa,
ryysyissä ryvennehissä. |
stavan là le donatrici,
stese a terra, sonnecchiando
con le vesti da lavoro,
con i sudici lor stracci. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Sanoi lieto Lemminkäinen: |
Disse il vispo
Lemminkäinen: |
|
|
Scongiuri del
cacciatore |
110 |
«Mintähen, metsän emäntä,
asut arkivaattehissa,
riihiryysyissä rypeät,
kovin musta muo'oltasi,
katsannaltasi kamala, |
«Oh signora delle selve,
perché in veste da lavoro,
perché avvolta in sozzi cenci,
tutta nera di figura,
strana e brutta nell'aspetto, |
|
|
|
|
ilkeä imertimiltä,
rungolta ruman näköinen? |
ripugnante ancora il petto
e deforme di statura? |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
120 |
«Kun ennen kävin metsässä,
kolm' oli linnoa metsässä:
yksi puinen, toinen luinen,
kolmansi kivinen linna;
kuus' oli kultaikkunoa
kunki linnan kulmanteella.
Katsahin sisähän noista
seinän alla seistessäni: |
«Quando prima errai nel bosco
c'eran quivi tre castelli:
un di legno, l'altro d'osso
ed il terzo era di sasso;
v'eran sei finestre d'oro
a ogni muro del castello.
E per quelle guardai dentro:
appoggiato alla parete: |
|
|
|
130 |
Tapion talon isäntä,
Tapion talon emäntä,
Tellervo, Tapion neiti,
kanssa muu Tapion kansa,
kaikki kullassa kuhisi,
hopeassa horjeksihe.
Itsensä metsän emännän,
ehtoisan metsän emännän,
käet oli kullankäärehissä,
sormet kullansormuksissa, |
il padrone vidi,
Tapio
e di
Tapio la consorte,
Tellervo, di
Tapio figlia
e di
Tapio l'altra gente,
e da tutti oro frusciava
ed argento tremolava.
La signora delle selve,
la benevola massaia,
avea d'oro i braccialetti
ed anelli d'oro in dito, |
|
|
|
|
pää kullanpätinehissä,
tukat kullansuortuvissa,
korvat kullankoltuskoissa,
kaula helmissä hyvissä. |
un diadema d'oro in capo,
fibbie d'oro nei capelli,
agli orecchi cerchi d'oro
ed al collo vaghe perle. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Oi mielu metsän emäntä,
Metsolan metinen muori! |
«Dolce donna delle selve,
cara nonna di
Metsola! |
|
|
|
140 |
Heitä poies heinäkengät,
kaskivirsusi karista,
riisu riihiryökälehet,
arkipaitasi alenna! |
Butta le scarpe di paglia
ed i sandali di scorza,
getta via quei sozzi cenci,
la camicia da lavoro! |
|
|
|
150 |
Lyöte lykkyvaattehisin,
antipaitoihin paneite
minun metsipäivinäni,
eränetso-aikoinani!
Ikävä minun tulevi,
ikävä tulettelevi
tätä tyhjänä-oloa,
ajan kaiken annituutta,
kun et anna aioinkana,
harvoinkana hoivauta. |
E le fauste vesti indossa,
la camicia del regalo,
mentr'io passo le giornate
a cercar preda nel bosco!
Ché mi devo infastidire,
grande noia risentire,
stando quivi a mani vuote
senza avere alcuna preda,
se tu mai me la concedi,
una volta non la doni. |
|
|
|
|
Ikävä ilotoin ilta,
pitkä päivä saalihitoin. |
Senza preda, senza gioia
lungo è il dì, la sera è noia. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
160 |
«Metsän ukko halliparta,
havuhattu, naavaturkki!
Pane nyt metsät palttinoihin,
salot verkahan vetäise,
haavat kaikki haljakkoihin,
lepät lempivaattehisin!
Hope'ihin hongat laita,
kuuset kultihin rakenna, |
«Vecchio dalla barba grigia,
che di musco hai la pelliccia!
Or di tela vesti i boschi
e di panno le foreste
e di lana copri i pioppi,
di begli abiti gli ontani!
E d'argento adorna i pini,
fregia poi d'oro gli abeti, |
|
|
|
170 |
vanhat hongat vaskivöille,
petäjät hopeavöille,
koivut kultakukkasihin,
kannot kultakalkkaroihin!
Pane, kuinp' on muinaiselta,
parempina päivinäsi:
kuuna paistoi kuusen oksat,
päivänä petäjän latvat,
metsä haiskahti me'elle,
simalle salo sininen, |
ed ai larici più vecchi
fa' di ferro la cintura;
fiori d'oro alle betulle,
sonagliere d'oro ai tronchi!
Fa' com'era in tempo antico,
come nei passati giorni:
che l'abeto come luna,
come sol brillava il pino,
odorava miele il bosco
e siroppo la foresta, |
|
|
|
|
ahovieret viertehelle,
suovieret sulalle voille. |
e dall'orlo della selva
gocciolava burro e mosto. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
180 |
«Metsän tyttö, mielineiti,
Tuulikki, tytär Tapion!
Aja vilja vieremille,
auke'immille ahoille!
Kun lie jäykkä juoksullehen
eli laiska laukallehen,
ota vitsa viiakosta,
koivu korven notkelmosta, |
«Mite figlia della selva
e di
Tapio,
Tuulikki!
spingi il gregge sul declivio
e negli ampi aperti boschi!
E se a correr fosse tardo,
fosse pigro a galoppare,
una frusta dal boschetto,
dalla valle una betulla |
|
|
|
|
jolla kutkutat kuvetta
sekä kaivat kainaloita!
Anna juosta joutuisasti,
vikevästi viiletellä,
miehen etsivän etehen,
aina käyvän askelille! |
prendi, e i fianchi gli accarezza,
picchia forte sulla schiena!
Fa' che saltino veloci,
corran rapidi dinanzi
a quest'uom che sempre cerca,
sempre segue le lor tracce! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
190 |
«Kun vilja uralle saapi,
tupita uroa myöten!
Pane kaksi kämmentäsi
kahen puolen kaiteheksi, |
«Quando il gregge al solco venga,
lungo il solco tu lo spingi!
stendi innanzi le due palme,
dai due lati a trattenerlo, |
|
|
|
|
ottei vilja vieprahtaisi,
tiepuolehen poikeltaisi!
Josp' on vilja vieprahtavi,
tiepuolehen poikeltavi,
tielle korvista kohenna,
saata sarvista uralle! |
ché il bestiame via non scappi,
oltre il solco faccia un salto!
e quand'anche esso scappasse,
oltre il solco via saltasse,
per le orecchie e per le corna
nella via tu lo ritorna! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
200 |
«Hako on tiellä poikkipuolin:
sepä syrjähän syseä;
puita maalla matkallansa:
ne on katkaise kaheksi! |
«Ci son rami sulla via?
tosto toglili di mezzo;
ci son tronchi sulla strada?
tosto tu spezzali in due! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Aita vastahan tulevi:
kaa'a aita kallellehen
viieltä vitsasväliltä,
seitsemältä seipähältä! |
«Se
una siepe si frappone,
giù la tira tu di sbieco,
oltre il quinto ramoscello,
oltre il settimo dei pali! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
210 |
«Joki joutuvi etehen,
puro tielle poikkipuolin:
silkki sillaksi sivalla,
punaverka portahaksi!
Saata poikki salmistaki,
vetele vesien poikki, |
«E se un fiume si frappone,
la via taglia un ruscelletto:
prendi seta per un ponte,
panno rosso per un asse!
Ché così passi lo stretto,
attraversi così l'acqua |
|
|
|
|
poikki Pohjolan joesta,
yli kosken kuohuloista! |
oltre il fiume di
Pohjola,
la cascata spumeggiante! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
220 |
«Tapion talon isäntä,
Tapion talon emäntä,
metsän ukko halliparta,
metsän kultainen kuningas!
Mimerkki, metsän emäntä,
metsän armas antimuori,
siniviitta viian eukko,
punasukka suon emäntä! |
Oh di
Tapiola padrone,
oh di
Tapiola padrona,
vecchio dalla barba grigia,
aureo re della foresta!
Oh,
Mimerkki boscaiuola,
oh silvestre donatrice,
vecchia dal mantello azzurro,
donna dalle calze rosse! |
|
|
|
230 |
Tule jo kullan muuttelohon,
hopean vajehtelohon!
Minun on kullat kuun-ikuiset,
päivän-polviset hopeat,
käeten soasta käymät,
uhotellen tappelosta;
ne kuluvat kukkarossa,
tummentuvat tuhniossa,
kun ei oo kullan muuttajata,
hopean vajehtajata». |
Vieni e cambia meco l'oro
e l'argento meco muta!
L'oro mio come la luna,
come il sol vecchio è l'argento.
Guadagnarlo volli in guerra,
nella lotta minacciosa;
si consuman nella borsa,
si scoloran nel sacchetto,
se nessuno cambia l'oro,
a mutar viene l'argento». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Niinp' on lieto Lemminkäinen
viikon hiihteä hivutti,
lauloi virret viian päässä,
kolmet korven kainalossa:
miellytti metsän emännän,
itsenki metsän isännän,
ihastutti immet kaikki,
taivutti Tapion neiet. |
Così il vispo
Lemminkäinen
lungo tempo scivolando,
cantò versi in fondo al bosco,
cantò dentro tre foreste:
propiziò del bosco il sire,
della selva la signora,
ed a sé fece benigna
ogni vergine di
Tapio. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
240 |
Juoksuttivat, jou'uttivat
Hiien hirven kätköstänsä, |
Spinser fuori a grande corsa
L'alce d'Hiisi rimpiattato, |
|
|
|
|
takoa Tapion vaaran,
Hiien linnan liepehiltä
miehen etsijän etehen,
sanelijan saataville. |
più di
Tapio sotto il monte,
sulla costa del castello
verso l'uom che lo cercava,
che scongiuri pronunziava. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
250 |
Itse lieto Lemminkäinen
jopa lämsänsä lähetti
Hiien hirven hartioille,
kaulalle kamelivarsan,
jottei potkinut pahasti
selkeä silittäessä. |
Ed il vispo
Lemminkäinen
pose il laccio sulla schiena
e sul collo di quell'alce,
del cammello di
Hiisi,
perché calci non menasse
s'egli il dorso gli toccasse. |
|
|
|
|
|
|
|
|
Parole
dell'offerta
(quando, per la felice preda, si
offre agli spiriti [haltia]
un po' di raschiatura d'oro e
d'argento) |
|
Siitä lieto Lemminkäinen
itse tuon sanoiksi virkki:
«Salon herra, maan isäntä, |
Quindi il vispo
Lemminkäinen
pronunziò queste parole:
«Della selva e della terra, |
|
|
260 |
kaunis kankahan eläjä!
Mielikki, metsän emäntä,
metsän armas antimuori!
Tule nyt kullat ottamahan,
hopeat valitsemahan!
Pane maalle palttinasi,
lempiliinasi levitä |
delle lande bel signore,
Mielikki boscaiuola,
della selva donatrice!
Vieni adesso a prender l'oro,
vieni a scegliere l'argento,
stendi a terra la pezzuola,
spiega il più bel fazzoletto |
|
|
|
|
alle kullan kuumottavan,
alle huohtavan hopean,
tuon on maahan tippumatta,
rikkoihin rivestymättä!» |
sotto l'oro rilucente
e l'argento risplendente,
perché in terra non si sparga
sul terren non si sparpagli!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
270 |
Läksi siitä Pohjolahan;
sanoi tuonne tultuansa:
«Jo nyt hiihin Hiien hirven
Hiien peltojen periltä.
Anna, akka, tyttöäsi,
mulle nuorta morsianta!» |
Se ne andò poscia a
Pohjola,
arrivato colà disse:
«Già
raggiunsi pattinando
l'alce
d'Hiisi
dentro i campi.
Dammi, o vecchia, la tua figlia
come giovine sposina!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
Per seconda
fatica gli impongono di imbrigliare
il cavallo di fuoco di Hiisi, il
che gli riesce a fare |
|
Louhi, Pohjolan emäntä,
tuop' on tuohon vastaeli:
«Äsken annan tyttäreni
sekä nuoren morsiamen,
kun sa suistat suuren ruunan,
Hiien ruskean hevosen,
Hiien varsan vaahtileuan
Hiien nurmien periltä». |
La signora di
Pohjola,
Louhi, gli rispose allora:
«Ti
darò la mia figliuola
come giovine sposina,
quando tu ponga le briglie
d'Hiisi al gran cavallo rosso,
dalla bocca spumeggiante,
nei remoti prati d'Hiisi». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
280 |
Silloin lieto Lemminkäinen
otti kultaohjaksensa, |
Tosto il vispo
Lemminkäinen
prese le sue guide d'oro, |
|
|
|
|
hope'isen marhaminnan;
lähtevi hevon hakuhun,
kuloharjan kuuntelohon
Hiien nurmien periltä. |
la cavezza sua d'argento,
e partì per ricercare
il destrier dal giallo pelo
nei remoti prati d'Hiisi. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
290 |
Astua taputtelevi,
käyä kulleroittelevi
vihannalle vainiolle,
pyhän pellon pientarelle.
Siellä etsivi hevosta,
kulokasta kuuntelevi |
E veloce egli si avanza,
lesto e rapido cammina
ai recinti verdeggianti,
al confin del sacro campo.
Colà cerca egli il cavallo
dalla gialla ampia criniera: |
|
|
|
|
suvikunnan suitset vyöllä,
varsan valjahat olalla. |
tien le briglie alla cintura,
sulle spalle i finimenti. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
300 |
Etsi päivän, etsi toisen,
niin päivänä kolmantena
nousi suurelle mäelle,
kiipesi kiven selälle;
iski silmänsä itähän,
käänti päätä päivän alle:
näki hiekalla hevosen,
kuloharkan kuusikolla; |
Cercò un giorno, cercò un altro,
quando venne il terzo giorno,
salì sopra un alto colle,
montò sopra ad una rupe;
guardo verso l'orïente,
piegò il capo verso il sole:
sulla sabbia il destrier vide,
vide il giallo fra gli abeti |
|
|
|
|
senpä tukka tulta tuiski,
harja suihkivi savua. |
e spruzzavan fuori i crini
e fumava la criniera. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
310 |
Niin sanovi Lemminkäinen:
«Oi Ukko ylijumala,
Ukko, pilvien pitäjä,
hattarojen hallitsija!
Taivas auoksi avaos,
ilma kaikki ikkunoiksi!
Sa'a rautaiset rakehet,
laske jäiset jäähyttimet |
Così disse
Lemminkäinen:
«Ukko!
Ukko, dio supremo,
che le nubi reggi e regni
sulle vaghe nuvolette!
Apri la celeste volta,
fa' del cielo una finestra!
Manda grandine di ferro
e di ghiaccio piovi pezzi |
|
|
|
|
harjalle hyvän hevosen,
Hiien laukin lautasille!» |
sopra il buon cavallo d'Hiisi
con la macchia bianca in fronte!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
320 |
Tuo Ukko, ylinen luoja,
pilven-päällinen jumala,
ilman riehoiksi revitti,
taivon kannen kahtaloksi;
satoi hyytä, satoi jäätä,
satoi rauaista raetta,
pienemmät hevosen päätä,
päätä ihmisen isommat, |
Ukko,
l'alto creatore,
delle nubi eccelso sire,
lacerò del ciel la volta
e spezzò del cielo il fondo
e nevischio piovve e ghiaccio,
piovve grandine di ferro
(più piccina della testa
d'un cavallo, ma più grande |
|
|
|
|
harjalle hyvän hevosen,
Hiien laukin lautasille. |
d'una testa d'uomo), sopra
d'Hiisi il nobile destriero. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
330 |
Siitä lieto Lemminkäinen
kävi luota katsomahan,
likeltä tähyämähän.
Itse tuon sanoiksi virkki:
«Hiitolan hyvä hevonen,
vuoren varsa vaahtileuka!
Tuo nyt kultaturpoasi,
pistä päätäsi hopea |
Ed il vispo
Lemminkäinen
si fe' presso per vedere,
si accostò per osservare.
Disse poi queste parole:
«Buon cavallo di
Hiitola
dalla bocca spumeggiante!
Porgi adesso il muso d'oro,
metti il capo tuo d'argento |
|
|
|
340 |
kultaisihin koltuskoihin,
hope'isihin helyihin!
En sua pahoin pitäne,
aivan anke'in ajane:
ajan tietä pikkuruisen,
matkoa ani vähäisen,
tuonne Pohjolan tuville,
ankaran anopin luoksi.
Minkä siimalla sivallan
eli vitsalla vetelen, |
dentro l'aureo cerchio, dentro
questi bubboli d'argento!
Io non ti tratterò male,
né ti spingerò severo:
nella strada un pezzettino,
nel tragitto un pochettino,
alle stanze di
Pohjola
dalla suocera severa.
Non ti tocco con la sferza
né ti picchio con la frusta, |
|
|
|
|
senpä silkillä sivallan,
veran äärellä vetelen». |
ma ti tocco con la seta
e con un pezzo di panno». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hiien ruskea hevonen,
Hiien varsa vaahtileuka
tunki kultaturpoansa,
pisti päätänsä hopea
kultaisihin koltuskoihin,
hope'isihin helyihin. |
Il cavallo rosso d'Hiisi
dalla bocca spumeggiante
mise allora il muso d'oro,
ficcò il capo suo d'argento
dentro il cerchio d'oro, dentro
i bei bubboli d'argento. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
350 |
Niinpä lieto Lemminkäinen
jopa suisti suuren ruunan, |
Così mise
Lemminkäinen
e le briglie e la cavezza |
|
|
|
|
pisti suitset kullan suuhun,
päitsensä hopean päähän;
hyppäsi hyvän selälle,
Hiien laukin lautasille. |
al cavallo bocca d'oro,
saltò svelto sulla sella
del destrier capo d'argento
con la macchia bianca in fronte. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
360 |
Veti virkkua vitsalla,
paiskasi pajun vesalla.
Ajoi matkoa vähäisen,
tuuritteli tunturia
pohjoispuolelle mäkeä,
lumivaaran kukkuroa: |
Il destriero frustò forte
con la sua sferza di salcio.
Fe' di strada un breve tratto,
corse verso le montagne,
verso i colli di
Pohjola,
verso le nevose vette: |
|
|
|
370 |
tuli Pohjolan tuville.
Meni pirttihin pihalta,
sanoi tuonne tultuansa,
Pohjolahan päästyänsä:
«Jopa suistin suuren ruunan,
Hiien varsan valjastelin
vihannalta vainiolta,
pyhän pellon pientarelta,
sekä hiihin Hiien hirven
Hiien peltojen periltä. |
a
Pohjola
giunto, entrava
dal cortile nella stanza.
Disse poi queste parole
quando a
Pohjola
fu giunto:
«Al destrier posi le briglie,
aggiogai
d'Hiisi il cavallo
dai recinti verdeggianti,
dal confin del sacro campo;
già raggiunsi
d'Hiisi l'alce
nei remoti campi
d'Hiisi. |
|
|
|
|
Anna jo, akka, tyttöäsi,
mulle nuorta morsianta!» |
Dammi, o vecchia, la tua figlia
per mia giovine sposina!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
Per terza prova,
deve saettare il cigno nel fiume di
Tuonela. Lemminkäinen va alla
fiumana; colà lo aspetta il
mandriano da lui disprezzato, lo
uccide e lo butta nella cascata di
Tuoni. Per di più il figlio di
Tuoni ne taglia a pezzi il corpo |
380 |
Louhi, Pohjolan emäntä,
hänpä tuon sanoiksi virkki:
«Äsken annan tyttäreni
sekä nuoren morsiamen,
kun ammut joutsenen joesta,
virrasta vihannan linnun,
Tuonen mustasta joesta,
pyhän virran pyörtehestä |
La signora di
Pohjola,
Louhi, disse di rimando:
«Ti
darò la mia figliuola
per tua giovine sposina,
quando il cigno avrai trafitto,
del torrente il forte augello,
di
Tuoni nel nero fiume,
giù nei sacri mulinelli; |
|
|
|
yhellä yrittämällä,
yhen nuolen nostamalta». |
una volta devi trarre
e scagliargli un solo dardo». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Siitä lieto Lemminkäinen,
tuo on kaunis Kaukomieli,
läksi joutsenen joruhun,
pitkäkaulan katselohon
Tuonen mustasta joesta,
Manalan alantehesta. |
Ed il vispo
Lemminkäinen,
il leggiadro
Kaukomieli
a cercar si mise il cigno,
il cantor dal collo lungo,
di
Tuoni nel fiume nero,
nell'abisso di
Manala. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
390 |
Astua lykyttelevi,
käyä kälkähyttelevi |
Corse rapido e veloce
affrettando sempre il passo |
|
|
|
|
tuonne Tuonelan joelle,
pyhän virran pyörtehelle,
jalo jousi olkapäällä,
viini nuolia selässä. |
a quel fiume di
Tuonela,
a quei vortici sacrati,
col grand'arco sulle spalle,
col turcasso sulla schiena. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
400 |
Märkähattu karjanpaimen,
ukko Pohjolan sokea,
tuop' on Tuonelan joella,
pyhän virran pyörtehellä;
katselevi, kääntelevi
tulevaksi Lemminkäistä. |
Il mandriano
Märkähattu,
il vecchietto mezzo cieco,
stava presso alla fiumana
di
Tuonela vorticosa,
si voltava e riguardava
se venisse
Lemminkäinen. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Jo päivänä muutamana
näki lieto Lemminkäisen
saavaksi, läheneväksi
tuonne Tuonelan joelle,
vierehen vihaisen kosken,
pyhän virran pyörtehelle. |
Finalmente, un certo giorno
vide il vispo
Lemminkäinen
ch'era giunto e s'appressava
a quel fiume di
Tuonela,
alla rapida cascata
ed ai vortici sacrati. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
410 |
Vesikyyn ve'estä nosti,
umpiputken lainehista,
syöksi miehen syämen kautta,
läpi maksan Lemminkäisen, |
Mandò un'idra su dall'acqua,
un serpente su dall'onde
che passò traverso il cuore,
d'Ahti
il fegato trafisse |
|
|
|
|
kautta kainalon vasemman
oikeahan olkapäähän. |
da sinistra, dall'ascella
trapassò la spalla destra. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
420 |
Jopa lieto Lemminkäinen
tunsi koskevan kovasti.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
«Sen mä tein pahinta työtä,
kun en muistanut kysyä
emoltani, kantajalta,
kaiketi sanaista kaksi,
kovin äijä, kun on kolme, |
Ed il vispo
Lemminkäinen
ben sentì l'aspra ferita;
disse allor queste parole:
«Una brutta cosa feci
non pensando a dimandare
alla cara genitrice
solamente due parole,
tutt'al più tre paroline, |
|
|
|
|
miten olla, kuin eleä
näinä päivinä pahoina:
en tieä vesun vikoja,
umpiputken ailuhia. |
per sapere come campare
in tal giorno di sventura:
io non so dell'idra il danno
ed il morso del serpente. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
430 |
«Oi emoni, kantajani,
vaivan nähnyt vaalijani!
Tietäisitkö, tuntisitko,
miss' on poikasi poloinen,
tokipa rientäen tulisit,
avukseni ennättäisit; |
«Tu che in seno m'hai portato
e con stenti custodito!...
Tu sapessi, immaginassi
dov'è il misero tuo figlio,
ben verresti qui correndo
per soccorrer senza indugio |
|
|
|
|
päästäisit pojan poloisen
tältä tieltä kuolemasta,
nuorena nukahtamasta,
verevänä vieremästä». |
il figliuolo poverello,
per salvarlo dalla morte,
perché gli occhi non chiudesse
così giovan, così forte». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
440 |
Siitä Pohjolan sokea
märkähattu karjanpaimen
syöksi lieto Lemminkäisen,
kaotti Kalevan poian
Tuonen mustahan jokehen,
pahimpahan pyörtehesen. |
Sì
dal guercio di
Pohjola,
il mandriano
Märkähattu,
Lemminkäinen fu trafitto,
morto il figlio di
Kaleva
di
Tuoni nel nero fiume,
nei maligni mulinelli. |
|
|
|
|
Meni lieto Lemminkäinen,
meni koskessa kolisten,
myötävirrassa vilisten
tuonne Tuonelan tuville. |
Cadde il vispo
Lemminkäinen
con fracasso nel torrente,
fra lo strepito dell'onde
nelle stanze di
Tuonela. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
450 |
Tuo verinen Tuonen poika
iski miestä miekallansa,
kavahutti kalvallansa.
Löi on kerran leimahutti
miehen viieksi muruksi,
kaheksaksi kappaleksi; |
Ed il figlio sanguinario
di
Tuoni, con la sua spada
lo tagliò, lo colpì forte,
sì che scintillò la lama.
Tagliò l'uomo in cinque pezzi,
lo ridusse in otto brani; |
|
|
|
|
heitti Tuonelan jokehen,
Manalan alusvesille:
«Viru siinä se ikäsi
jousinesi, nuolinesi!
Ammu joutsenet joelta,
vesilinnut viertehiltä!» |
lo buttò dentro
Tuonela,
dentro l'acque di
Manala:
«Là per sempre sta' disteso
col tuo arco e le tue frecce:
tira ai cigni dentro il fiume,
agli uccelli sulle sponde!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
460 |
Se oli loppu Lemminkäisen,
kuolo ankaran kosijan
Tuonen mustassa joessa,
Manalan alantehessa. |
Tale il fin di
Lemminkäinen,
dell'altero pretendente,
dentro la nera fiumana,
nell'abisso di
Manala. |
|
|
|
|
|
|
|
