|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
KAHDEKSASVIIDETTÄ
RUNO |
IL QUARANTOTTESIMO RUNO |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Fabbricata una
rete di lino, viene con essa
pescato il pesce che aveva
inghiottito il fuoco
L'incantamento del
fuoco |
|
Vaka vanha Väinämöinen,
tietäjä iän-ikuinen,
tuosta tuumille tulevi,
ajeleiksen arveloille
nuotan liinaisen kutoa,
satahisen saautella. |
Il verace Väinämöinen,
il sapiente sempiterno,
a pensare s'era messo,
a rivolger nella mente
come far rete di lino,
un tramaglio dai cent'occhi. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
10 |
Jopa tuon sanoiksi virkki,
itse lausui, noin nimesi:
«Onko liinan kylväjätä,
kylväjätä, kyntäjätä, |
Pronunziò queste parole,
così disse, si fe' udire:
«C'è chi il lino seminare,
c'è chi possa il lino arare, |
|
|
|
|
verkko valmistellakseni,
satasilmä saa'akseni
kalan kurjan tappajaksi,
katalan kaottajaksi?» |
per interesse la rete,
il tramaglio dai cent'occhi,
per uccidere quel pesce,
ammazzar quel poverino?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
L'origine
del lino |
|
Löytähän vähäisen maata,
paikkoa palamatointa
suurimmalla suon selällä,
kahen kantosen lomassa. |
Si trovò di terra un tratto,
un terren non dissodato,
sopra il dorso d'un pantano,
con due tronchi dalle parti. |
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
20 |
Kannon juuri kaivetahan:
sieltä löytyi liinan siemen |
Si scavaron le radici,
si trovò del lino il seme, |
|
|
|
|
Tuonen toukan kätköksestä,
maan maon varustamista. |
custodito dal serpente,
dalla larva di
Tuoni. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
30 |
Olipa tuhkia läjänen,
koko kuivia poroja
purren puisen polttamilta,
venehen kyettämiltä.
Siihen liina kylvettihin,
kypenihin kynnettihin,
rannallen Aluen järven,
peltohon saviperähän. |
C'era di cenere un mucchio
e di polvere un grumetto,
resto d'un battel bruciato,
d'una barca incenerita.
Qui fu il lino seminato,
qui fu posto il guscettino,
d'Alujärvi sulle rive,
dentro il campo pien di fango. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Siitä silloin taimi nousi,
pensi pellavas peritöin,
liina liitotoin yleni
yhtenä kesäisnä yönä. |
Germogliò quivi la pianta
e in alto alzò lo stelo,
sorse in modo inaspettato,
crebbe in una notte estiva. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
40 |
Yöllä liina kylvettihin,
kuutamella kynnettihin,
perattihin, koirittihin,
nyhettihin, riivittihin,
terävästi temmottihin,
rotevasti rohkittihin. |
Fu di notte seminato,
con la luna sotterrato,
ripulito fu e stacciato,
fu spelato, fu sfregato,
fu con cura pettinato,
fu con forza scardassato. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vietihin likohon liina;
sai pian lionneheksi.
Nopeasti nostettihin,
kiirehesti kuivattihin. |
Poi nel macero fu messo
e divenne presso molle.
Alla svelta fu levato,
alla svelta fu asciugato. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kohta tuotihin kotihin,
pian luista luistettihin,
loteasti loukuttihin,
lipeästi lipsuttihin. |
Tosto a casa fu portato
perché fosse ben lisciato,
fu per bene scotolato,
fu con garbo maciullato |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
50 |
Hapeasti harjattihin,
hämysillä häpsittihin, |
Piano pian fu pettinato,
ed all'alba fu strigliato, |
|
|
|
|
joutui kohta kuontalolle,
välehemmin värttinälle,
yhtenä kesäisnä yönä,
kahen päivyen kesellä. |
e in gomitoli ravvolto,
sopra il fuso fu raccolto,
nello spazio d'una notte,
nel passar da un giorno all'altro. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Sen sisaret kehreävät,
kälykset kävylle lyövät,
veljet verkoksi kutovat,
apet ainoille panevat. |
Lo filaron le sorelle,
lo passàr le nuore all'ago,
l'annodaron per la rete
con i suoceri i fratelli. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
60 |
Siinäkö käpynen kääntyi,
palautui painopalko, |
In su e giù correva l'ago,
la forcina delle maglie, |
|
|
|
|
kun sai nuotta valmihiksi,
lankapaula laaituksi
yhtenä kesäisnä yönä,
vielä puolessa sitäki! |
finché pronta fu la rete
ed in ordine il tramaglio,
nello spazio d'una notte
e d'un'altra mezza ancora! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
70 |
Saipa nuotta valmihiksi,
lankapaula laaituksi,
perältä satoa syltä,
siulat seitsentä satoa.
Sen kivestivät somasti,
lau'ustivat laatuisasti. |
Ora pronta era la rete
e già in ordine il tramaglio,
cento tese fino in fondo,
ogni lato, settecento.
Ci legarono le pietre,
ci fissàr le tavolette. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Nuoret nuotalle menevät,
vanhat koissa arvelevat:
tokko tuota saatanehe,
mitä mielin pyyetähän? |
«Vanno i giovani alla rete,
pensan nelle case i vecchi:
Ora il pesce prenderanno
di che han tanto desiderio?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
80 |
Ve'etähän, vennotahan,
pyyetähän, pynnetähän:
ve'etähän pitkin vettä,
pohetahan poiken vettä.
Saa'ahan vähän kaloja:
kiiskiä kirokaloja, |
Tiran, trascinan la rete
e la calan giù con zelo:
la trascinan lungo l'acqua
e la tirano di sbieco.
Piglian solo pochi pesci:
ghiozzi, pesci maledetti, |
|
|
|
|
ahvenia ruotaisia,
särkiä sapikkahia;
ei saatu sitä kaloa,
kuta vasten nuotta tehty. |
perché pur, piene di lische,
lasche, pesci fegatosi;
ma non presero quel pesce
per cui fatta era la rete. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Sanoi vanha Väinämöinen:
«Oi on seppo Ilmarinen!
Lähtekämme itse tuonne,
kera verkkojen vesille!» |
Disse il vecchio Väinämöinen:
«Ilmarinen, fabbro caro!
Ora andiam colà noi stessi,
dentro l'acqua con la rete!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
90 |
Läksivät urosta kaksi,
veivät verkkonsa vesille. |
Vanno insieme ambo gli eroi,
gettan nell'acqua la rete. |
|
|
|
|
Yksi siula heitettihin
saarehen selällisehen,
siula toinen heitettihin
niittykannan niemeksehen;
nostin tuonne laaitahan
vanhan Väinön valkamahan. |
Gettan della rete un braccio
verso un'isola sporgente,
gettan l'altro sulla punta
d'un fiorito praticello;
Ma la corda è volta verso
il cantier del vecchio Väinö. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
100 |
Pohetahan, potketahan,
ve'etähän, vennätähän.
Saa'ahan kaloja kyllin:
ihveniä, ahvenia, |
E tiravan e calavan,
trascinavan ed alzavan.
Preser pesci in abbondanza,
perche grosse e perchettine, |
|
|
|
|
tuimenia, taimenia,
lahnoja, lohikaloja,
kaikkia ve'en kaloja;
ei saa'a kaloa tuota,
kuta vasten nuotta tehty,
lankapaula laaittuna. |
trote presero e salmoni,
d'ogni genere scardoni
e dell'acqua tutti i pesci;
ma non presero quel pesce
per cui fatta era la rete
e il tramaglio preparato. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
110 |
Silloin vanha Väinämöinen
vielä verkkoja lisäsi;
jatkoi siuloja sivulta
viiellä sylisa'alla, |
Ed il vecchio Väinämöinen
fe' la rete ancor più grande;
fe' una giunta ad ambi i bracci
di ben cinquecento tese |
|
|
|
|
köyttä saalla seitsemällä.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
«Viekämme syville verkot,
etemmä ehättäkämme,
vetäkämme vettä vielä
toki toinenkin apajas!» |
e di settecento funi.
Disse poi queste parole:
«Or tiriam la rete al fondo
e spingiamola più al largo,
allunghiamola nell'acqua
per tentare un'altra volta!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
120 |
Verkot vietihin syville,
ennätettihin etemmä;
ve'ettihin vettä vielä
toki toinenkin apajas. |
La tirarono nel fondo
e la spinsero più al largo;
la allungarono nell'acqua
per tentare un'altra volta. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Siinä vanha Väinämöinen
itse tuon sanoiksi virkki: |
Ed il vecchio Väinämöinen
pronunziò queste parole: |
|
|
Parole
del pescatore |
130 |
«Vellamo, ve'en emäntä,
ve'en eukko ruokorinta!
Tules paian muuttelohon,
vaattehen vajehtelohon!
Sinull' on rytinen paita,
merenvaahtivaippa päällä,
tuulen tyttären tekemä,
Aallottaren antelema: |
«Vellamo, madre dell'acque,
con il seno fitto d'alghe!
A cambiar vien' la camicia,
vieni l'abito a mutarti!
Hai di giunchi la camicia
e di schiuma la coperta,
che del vento la figliuola
e dell'onde t'ha donato: |
|
|
|
|
minä annan liinapaian,
panen aivan aivinaisen;
se on Kuuttaren kutoma,
Päivättären kehreämä. |
io te n'offro una di lino,
di tessuto fino fino;
della luna le figliuole
la cucirono, e del sole. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
140 |
«Ahto, aaltojen isäntä,
satahauan hallitsija!
Ota virpi viittä syltä,
salko seitsentä tapoa,
jolla selät seuruelet,
meren pohjat meuruelet, |
«Ahto, o tu signor dei flutti
e del mar dai cento buchi!
Il frustin di cinque tese
prendi e afferra il piuol di sette,
per frugare nel profondo,
scandagliar del mare il fondo; |
|
|
|
150 |
nostat ruotaisen romuen,
kaiotat kalaisen karjan
tämän nuotan nostimille,
satalauan laskimille,
kalaisista kaartehista,
lohisista loukeroista,
suurilta selän navoilta,
synkiltä syväntehiltä,
päivän paistamattomilta,
hiekan hieromattomilta!» |
sveglia la massa liscosa,
leva il popolo dei pesci
dove noi tiriam la rete
o caliam questo tramaglio,
dai pescosi ripostigli,
dalle buche dei salmoni,
dai lontani mulinelli,
dagli abissi tenebrosi,
dove il sol raggio non volge,
né la sabbia si sconvolge!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Pikku mies merestä nousi,
uros aalloista yleni;
seisovi meren selällä.
Siitä tuon sanoiksi virkki: |
Un uom piccolo dal mare,
un eroe salì dall'onda;
si fermò del mar sul dorso
e di là parlò in tal modo: |
|
|
|
|
«Onko tarve tarpojata,
puun pitkän pitelijätä?» |
«Vi bisogna un pillatore,
un che tenga il lungo legno?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
160 |
Vaka vanha Väinämöinen
itse tuon sanoiksi virkki:
«Onpa tarve tarpojata,
puun pitkän pitelijätä». |
Il verace Väinämöinen
a lui disse di rimando:
«Sì, ci vuole un pillatore,
un che tenga il lungo legno». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Mies pieni, uros vähäinen,
hongan rannalta hotaisi,
puun pitkän petäjiköstä,
paaen painoi tarpoimeksi.
Kyselevi, lauselevi:
«Tarvonko väen mukahan, |
Quell'ometto, eroe piccino,
dalla spiaggia svelse un pino,
dal boschetto un lungo legno,
vi legò per peso un masso
e parlò per domandare:
«Batterò con tutta forza |
|
|
|
|
oike'in olan takoa,
vai tarvon asun mukahan?» |
e con tutto il mio vigore,
o soltanto quanto occorre?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
170 |
Vanha viisas Väinämöinen
sanan virkkoi, noin nimesi: |
Il sapiente Väinämöinen
gli rispose di rimando: |
|
|
|
|
«Jos tarvot asun mukahan,
äijä on siinä tarpomista». |
«Batti pure quanto occorre,
ché da batter avrai molto». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Mies pieni, uros vähäinen,
jo nyt tuossa tarpaisevi,
tarpovi asun mukahan;
kaiotti kaloja paljon
tuon on nuotan nostimille,
satalauan laskimille. |
Quell'ometto, eroe piccino,
tosto a battere s'accinse
con la forza necessaria;
pillò pesci in abbondanza
dove tratto avean la rete
e calato quel tramaglio. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
180 |
Seppo airoilla asuvi;
vaka vanha Väinämöinen |
Stava ai remi
Ilmari fabbro;
ed il vecchio Väinämöinen |
|
|
|
|
itse on nuotan nostajana,
lankapaulan lappajana.
Sanoi vanha Väinämöinen:
«Jo nyt on kalainen karja
tämän nuotan nostimilla,
satalauan laskimilla». |
egli stesso su tirava
quella rete, quel tramaglio.
Disse il vecchio Väinämöinen:
«Ecco già dei pesci il gregge
dove noi tiriam la rete
e affondiam questo tramaglio». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
190 |
Siitä nuotta nostetahan,
puretahan, puistetahan
venehesen Väinämöisen:
saa'ahan kalainen karhi, |
Quindi tiran su la rete,
e la scuotono via via;
di Väinö dentro la barca
tiran su di pesci un mucchio, |
|
|
|
|
kut' oli vasten nuotta tehty,
lankapaula laaittuna. |
per i quali avevan fatto
quella rete, quel tramaglio. |
|
|
|
|
|
|
|
|
Il fuoco viene
ritrovato nel ventre del pesce, ma
guizza via ad un tratto, scottando
in malo modo le guance e le mani ad
Ilmarinen |
200 |
Vaka vanha Väinämöinen
viiletti venehen maalle
sivuhun sinisen sillan,
päähän portahan punaisen.
Siivosi kalaisen karhin,
purki ruotaisen romuen:
sai sieltä halean hauin,
kut' oli viikon pyyettynä. |
Il verace Väinämöinen
accostò la barca a terra
dell'azzurro ponte a lato,
alla scala rossa in fondo.
Or dei pesci spartì il mucchio,
tolse fuori quei liscosi,
prese ancor il luccio grigio,
ch'avea a lungo desiato. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Silloin vanha Väinämöinen
itse tuossa arvelevi:
«Ruohinko käsin ruveta
ilman rautarukkasitta,
kivisittä kintahitta,
vaskisitta vanttuhitta?» |
Quindi il vecchio Väinämöinen
sì pensava, rifletteva:
«Oserò toccarlo, senza
nelle man guanti di ferro,
senza avere nelle mani
o di pietra o rame guanti?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
210 |
Senpä kuuli Päivän poika.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
«Minä hauin halkoaisin,
tohtisin käsiksi käyä, |
Udì ciò del sole il figlio.
Così disse, parlò allora:
«Io potrei spezzare il luccio,
afferrarlo con le mani, |
|
|
|
|
kun oisi isoni puukko,
veitsi valtavanhempani». |
se il coltello possedessi,
lo stiletto di mio padre». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vieri veitsi taivosesta,
puukko pilvistä putosi,
pää kulta, terä hopea,
vieri vyölle Päivän poian. |
E dal ciel cadde il coltello,
lo stiletto dalle nubi,
punta d'or, lama d'argento,
del figliuol del sole in grembo. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
220 |
Niin pätevä Päivän poika
tuon veitsen käsin tavoitti;
sillä hauin halkaisevi,
suu levän levittelevi. |
Or del sole il forte figlio
nella man strinse il coltello
e tagliò, sventrò quel luccio,
affettò quel boccalarga. |
|
|
|
|
Vatsassa halean hauin
löytähän kulea kuuja;
vatsassa kulean kuujan,
siell' oli sileä siika. |
Nella pancia al luccio grigio
si trovò la bianca trota,
nella pancia della trota
c'era il liscio lavareto. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Halkaisi sileän siian:
sai sieltä sinikeräsen
siian suolen soukerosta,
kolmannesta koukerosta. |
Tagliò il liscio lavareto:
trasse fuori il fiocco azzurro
dalla piega del budello
lo cavò, dal terzo anello. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
230 |
Kehitti sinikeräsen:
sisältä sinikeräsen |
Svoltolò quel fiocco azzurro:
e dal fiocco azzurro fuori |
|
|
|
|
putosi punakeränen.
Purki tuon punakeräsen:
keskeltä punakeräsen
tapasi tulisorosen,
jok' oli tullut taivosesta,
puhki pilvien pu'onnut,
päältä taivosen kaheksan,
ilmalta yheksänneltä. |
cadde allora un fiocco rosso.
Sdipanò quel fiocco rosso:
e di mezzo al fiocco rosso
guizzò fuor quella favilla
che dal cielo era venuta,
fra le nuvole caduta,
dall'ottavo ciel piombata
e dal nono scivolata. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
240 |
Väinämöisen arvellessa,
millä tuota vietänehe |
Mentre Väinö rifletteva
dove quella porterebbe |
|
|
|
|
tupihin tulettomihin,
pime'ihin pirttilöihin,
jopa tuikahti tulonen,
pääsi käestä Päivän poian.
Poltti parran Väinämöisen;
sepolta sitäi pahemmin
tuli poltti poskipäitä,
käsiänsä kärventeli. |
nelle stanze senza fuoco,
negli oscuri casolari,
la favilla guizzò via
del figliuol del sol di mano.
E strinò la barba a Väinö;
assai peggio conciò il fabbro:
gli bruciò le guance il fuoco,
gli scottò forte le mani. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
250 |
Meni siinä mennessänsä
aalloitse Aluen järven. |
Seguitò nella sua corsa
d'Alujärvi lungo l'onde. |
|
|
|
|
Karkasi katajikolle,
niin paloi katajakangas;
kohautti kuusikkohon:
poltti kuusikon komean.
Vieri vieläkin etemmä,
poltti puolen Pohjan maata,
sakaran Savon rajoa,
kahen puolen Karjalata. |
Saltò sopra il ginepreto,
incendiò l'ampio sterpeto,
si gettò stridendo sopra
la pineta e la distrusse.
Poi si spinse più lontano,
abbruciò mezza
Pohjola,
i confin di Savo in parte
e Carelia da due lati. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
260 |
Vaka vanha Väinämöinen
itse läksi astumahan, |
Il verace Väinämöinen
in cammino allor si mise, |
|
|
|
|
ylös korpehen kohosi
tuon tuiman tulen jälille.
Tapasi tulosen tuolta
kahen kannon juuren alta,
leppäpökkelön sisästä,
lahokannon kainalosta. |
s'affrettò per la foresta
sopra l'orme di quel fuoco.
Trovò infine la favilla
di due tronchi alle radici,
dentro il cavo d'un ontano,
d'un marcito ciocco in mezzo. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
270 |
Siinä vanha Väinämöinen
itse tuon sanoiksi virkki:
«Tulonen, Jumalan luoma,
luoma Luojan, valkeainen! |
Quindi il vecchio Väinämöinen
pronunziò queste parole:
«O favilla che Dio fece,
fiamma che creò il Creatore! |
|
|
|
280 |
Syyttäpä menit syville,
asiatta aivan kauas!
Teet paremmin, kun paloat
kivisehen kiukahasen,
kytkeihet kypenihisi,
himmennäihet hiilihisi,
päivällä pi'eltäväksi
kotapuissa koivuisissa,
yöllä piileteltäväksi
kehän kultaisen kuvussa». |
Senza scopo andasti al fondo,
sì lontan senza ragione!
Farai meglio, se ritorni
al camino tuo di pietra,
nella cener se ti celi,
ti rimpiatti nei carboni,
che di giorno ti si adopri
nella legna della casa,
e di notte, ricoperto
dorma in fondo al piatto d'oro». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
290 |
Tempasi tulikipunan
palavoihin pakkuloihin,
koivun kääpihin kovihin,
vaskisehen kattilahan.
Kantoi tulta kattilassa,
koivun kuorella kuletti
nenähän utuisen niemen,
päähän saaren terhenisen:
sai tuvat tulelliseksi,
pirtit valkealliseksi. |
E del fuoco la favilla
ficcò dentro l'esca ardente,
dentro il fungo di betulla,
dentro il pentolo di rame.
Portò nel pentolo il fuoco,
nella scorza di betulla,
fin la punta tenebrosa,
sopra l'isola nebbiosa:
riscaldate fûr le stanze,
rischiarati i casolari. |
|
|
|
|
|
|
|
|
Ilmarinen
guarisce dalle scottature |
|
Itse seppo Ilmarinen
syrjin syöstihe merehen,
veäikse vesikivelle,
rantapaaelle paneikse
tuskissa tulen palavan,
vaike'issa valkeaisen. |
Ilmarinen fabbro, intanto,
si buttò veloce in mare,
corse rapido a uno scoglio,
si sedé d'un masso in cima,
fra gli spasimi del fuoco
e i tormenti della fiamma. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
300 |
Siinä tulta tummenteli,
valkeaista varventeli.
Sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella: |
Cercò là frenare il fuoco,
tentò spegnere la fiamma.
Parlò allora in questo modo,
pronunziò questo scongiuro: |
|
|
Parole contro
le scottature |
|
«Tulonen, Jumalan luoma,
panu, poika Aurinkoisen!
Mikä sun pani pahaksi,
jotta poltit poskiani,
kuumotit kupehiani,
ääriäni ärjöttelit? |
«O favilla che Dio fece,
fuoco, figlio del bel sole!
Chi ti mise in tanta furia
che le gote mi bruciasti
ed i fianchi mi scottasti
e così mi maltrattasti? |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
310 |
«Millä nyt tulta tummentelen,
valkeaista varventelen,
teen tulen tehottomaksi,
valkean varattomaksi, |
«Come il fuoco ora frenare,
come spegnere la fiamma,
come togliergli la forza
e levarle ogni potenza, |
|
|
|
|
ettei viikkoa vihoisi,
kovin kauan karvastaisi? |
che la lunga pena cessi
e lo spasimo si calmi? |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
320 |
«Tule, tytti, Turjan maalta,
neiti, laskeite Lapista
hyyssä sukka, jäässä kenkä,
hallassa hamehen helmat,
hyinen kattila käessä,
jäinen kauha kattilassa!
Viskoa vilua vettä,
riittehistä ripsuttele |
«Vien', fanciulla, giù da Turja,
verginella di Lapponia.
Calze, brina; scarpe, ghiaccio;
e rugiada sulle frange;
nella man, di brina il vaso,
e di ghiaccio il romaiuolo!
E gelata l'acqua spruzza,
mescolata coi ghiaccioli, |
|
|
|
|
paikoille palanehille,
tulen tuhmille vihoille! |
dove son le scottature
e del fuoco i tristi danni! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
330 |
«Kun ei tuosta kyllin liene,
tule, poika, Pohjolasta,
lapsi, täyestä Lapista,
mies pitkä, Pimentolasta,
korpikuusien kokoinen,
suopetäjän suuruhinen,
hyiset kintahat käessä,
hyiset saappahat jalassa, |
«Se bastar ciò non dovesse,
vien', ragazzo, da Pohjola,
scendi proprio di Lapponia,
dal paese della nebbia,
uomo lungo come un pino,
come un larice in pantano.
Nella man, guanti di brina,
e di brina scarpe ai piedi; |
|
|
|
|
hyinen lakki päälaella,
hyinen vyöhyt vyölle vyötty! |
il cappuccio in capo, brina;
brina il cinto alla cintura! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Tuo'os hyytä Pohjolasta,
jäätä kylmästä kylästä!
Paljo on hyytä Pohjolassa, |
«Porta brina da Pohjola,
ghiaccio dal freddo villaggio!
C'è a Pohjola molta brina, |
|
|
|
340 |
jäätä kylmässä kylässä:
hyyss' on virrat, jäässä järvet,
ilmat kaikki iljenessä;
hyiset hyppivät jänikset,
jäiset karhut karkelevat |
ghiaccio nel freddo villaggio:
brina i fiumi, ghiaccio i laghi,
l'aria piena di nevischio;
saltan lepri con la brina,
con il ghiaccio corron gli orsi |
|
|
|
|
keskellä lumimäkeä,
lumivaaran liepehellä;
hyiset joutsenet joluvat,
jäiset sorsat soutelevat
keskellä lumijokea,
jäisen kosken korvaksella. |
di nevosi colli in mezzo,
lungo monti pien di neve;
nuotan cigni fra la brina,
anatrelle in mezzo ai ghiacci,
fra nevosi fiumi, accanto
a cascate irrigidite. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
350 |
«Hyytä kelkalla vetäös,
jäätä reellä reutoellos
tuiman tunturin laelta,
vaaran vankan liepeheltä! |
«Con la slitta porta brina,
col carretto ghiaccio a mucchi
giù dal colle dirupato,
dalla rigida collina! |
|
|
|
|
Sillä hyyllä hyy'yttele,
jäävilulla jäähyttele
tulen viemiä vikoja,
panun tuiki paahtamia! |
Poi rinfresca con la brina
e col freddo ghiaccio calma
di Panu le scottature
e del fuoco i tristi danni! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
360 |
«Kun ei tuosta kyllin liene,
oi Ukko ylijumala,
Ukko, pilvien pitäjä,
hattarojen hallitsija,
iätä iästä pilvi,
jänkä lännestä lähetä, |
«Se bastar ciò non dovesse,
Ukko! Ukko,
dio supremo,
che le nubi reggi, e regni
sulle vaghe nuvolette,
manda un nuvolo da oriente
ed un nembo da ponente, |
|
|
|
|
syrjin yhtehen syseä,
lomatusten loukahuta!
Sa'a hyytä, sa'a jäätä,
sa'a voietta hyveä
paikoille palanehille,
vian tuiki tullehille!» |
l'un sull'altro li sospingi,
i lor fianchi insieme accosta!
Piovi brina, piovi ghiaccio,
piovi unguenti salutari
dove son le scottature
e del fuoco i tristi danni!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
370 |
Sillä seppo Ilmarinen
tuota tulta tummenteli,
valkeata vaimenteli.
Sai seppo paranneheksi, |
In tal modo Ilmari fabbro
seppe il fuoco raffrenare,
seppe spengere la fiamma.
Tornò sano come prima |
|
|
|
|
entisellehen ehoksi
tuimista tulen vioista. |
e guarì dalle ferite
e dai danni della fiamma. |
|
|
|
|
|
|
|
